Silloin toisena pääsiäispyhänä, kun olimme saaneet kanat takaisin tarhaansa, pääsimme emännän ja isännän kanssa pienelle hupiajelulle. Emme ehtineet pitkällekään, kun meidät yllätti jo melkoinen lumipyräkkä.
Auton ikkunasta näkyi muutamia lumen yllättämiä joutseniakin pellolla.
Rantaan päästyämme lumentulo vaan yltyi.
Päätimme siirtyä kauemmaksi tuolta jäärajasta, kun ei välttämättä nähnyt siellä turvallisia rajoja.
Eetu löysi jotain mielenkiintoisia jälkiä.
Minä herkuttelin puhtaalla, uudella lumella.
Mihinkähän ne emäntä ja isäntä oikein menivät?
Siinähän se isäntä jo huuteli meitä.
No nyt oli suunta ainakin selvä.
Jäimme kuitenkin vielä hetkeksi ihailemaan ja ihmettelemään tätä sakeaa lumentuloa.
En heti huomannutkaan, että Eetu jo lähti.
Pitää kait sitä minunkin sitten malttaa mennä.
Kommentit