Sunnuntaina siirryimme kalavesiltä vaihteeksi lintuvesille, eli ajelimme Otanmäkeen. Paikkahan on minullekin jo vuoden takaisesta retkestä tuttu. Siellä pääsimme taas harjoittelemaan tuota käytännön agilitya.
Tämä Isosirri-torni oli helppo nakki minunkin kiivetä, kun oli niin loivat portaat.
Onneksi rakentajat olivat muistaneet myös meitä matalampijalkaisia laittamalla tornin keskelle pöydän, jolta saatoimme katsella ja ihailla maisemia useamman kilometrin säteellä.
Pikkusirri oli hieman enemmän taitoa ja uskallusta vaativa kohde, mutta pahemmitta traumoitta sieltäkin pois selvittiin.
Kyllä minäkin uskalsin toki tuohon alatasanteelle hyvin varovasti kiivetä.
Likka-äiskä meni kepeästi aivan huipulle, mutta hänkin tarvi alastulossa hieman isännän apua.
Turvallisemmaksi tunsin oloni kuitenkin täällä Pikkusirrin alla,
ja eväskorin paimentaminen kuuluu tietysti mielipuuhiini.
Eivätkä isäntä ja emäntäkään mitään huomanneet lintuja tiiraillessaan, vaikka välillä hieman maistelinkin korin sisältöä.(tai sitten ne eivät vaan muuten siitä välittäneet)
Tornien ja eväiden jälkeen löytyi vielä paljonkin mielenkiintoista katseltavaa, mutta siitä kerron kait huomenna.
Kommentit