Yöksi tonttu tuli kainalooni nukkumaan, kun ulkona oli paukkupakkanen.
Aamulla kun muut olivat vielä untenmailla, hän herätti minut ja kuiskasi korvaani, jotta ois jo aika sytytellä jouluvaloja, kun on 1. adventti.
Onneksi tonttu on noin ketterä kiipeilijä, jotta valojen ripustaminen tuonne ylemmäskin onnistui.
Nyt on tämäkin ikkuna somistettu.
Voisivat jo muutki heräillä ihailemaan meidän aikaansaannoksiamme.
Mutta kun Likka-äiskä viimein saapui paikalle, tonttu otti jalat alleen, tai paremminkin siivet selkäänsä ja häipyi. Äiskä ihmettelikin, mistä nuo kaikki kauniit valot olivat yön aikana ilmestyneet.
Kommentit