Kun Tomi keskittyi taiteen tekoon, me kiertelimme Miikan kanssa lähimaastossa. Silloin haistoin lähistöllä kauriiden tuoksun, ja ehdotin, että hakisimme niille jotain evästä.
Onneksi olemme kuivanneet niille leipiä pitkin kesää, ja omeniakin on vielä jäljellä, joten eiköhän nuo kelpaa ensi alkuun.
Tarkistin vielä, että kaikki oli hienosti tarjolla, koska tämä oli nyt niille tervetuliais ateria.
Kun siirryimme hieman kauemmaksi, niin kohta oli jo ensimmäinen kauris uteliaana paikalla. Nyt se sitten alkaa niistäkin huolehtiminen. Ja kohta pitää varmaan muistaa lintujakin.
Sitten huomasimme kauhuksemme, että yksi ankoistani oli jäätynyt uima-altaaseen kiinni.
Voi ei, emme saaneet pelastettua sitä sieltä, koska jää oli jo niin paksua. Voihan poloista, nyt se kait joutuu kait jäämään tuohon koko talveksi.
Kommentit