Kerroin jo teille muistaakseni siitä Tapani-myrskystä, mutta se ei ollutkaan sitten mitään verrattuna tiistaina iskeneeseen Hannu-myrskyyn. Se alkoi melkoisella huminalla, ja tuuli pyöritteli hurjasti noita pihan isoja puita.

Pian tuli lunta taivaan täydeltä ja maailma pimeni. Silloin meillä oli vielä toki valot sisällä, muttei kovin kauvaa. Ensin oli jonkin aikaa sellaista diskovalotunnelmaa, ja sitten täysi pimeys. Onneksi oli kuitenki Jouluksi varattuna kynttilöitä, joille oli nyt todellista käyttöä.

Pahimman tuprakan hieman hellitettyä ruoan laitto ja kahvin keitto siirtyi ulkotiloihin.

Olihan siinä hieman erilaista erähenkistä joulutunnelmaa.

Minä sain kaulaani Petteri-Punakuonon välkkyvän nenänpään, joka toimi samalla varoitusvalona, kun juoksin pimeässä.

Ainoita lyhyitä valoisia hetkiä toi emännän kameran salamavalo.

Ja onneksi isännän autossakin toimivat ajovalot sähkön menosta huolimatta, jotta nähtiin näinkin kauniita lumisia maisemia. Aivan hetki sitten palasivat lopulta nettiyhteydetkin. Joko te kaikki muut olette palanneet tänne media-aikaan, vai oletteko edes olleet pimennossa kuten me.