Isäntä ja emäntä innostuvat aina näin keväisin noista muuttolinnuista aivan mahdottomasti. Niimpä ne eilenkin aivan hetken mielijohteesta pakkasivat meidät, kamerat ja kiikarit jo aamuvarhaisella autoon ja suuntasimme kohti rannikkoa.
Nämä olivat minulle jo enestään aika tuttuja maisemia, mutta Eetu oli aivan ihmeissään laajasta lammikosta. Tuuli oli jäätävän kylmää, ja linnutkin suurimmaksi osaksi kai jossain suojaisissa paikoissa näkymättömissä.
Vaihdettiin taas paikkaa, mutta kiikariin ja kameraan osui vain muutama uusi siivekäs.
Tästä rannasta löytyi jotain mielenkiintoista katsottavaa.
Pelkäsin jo hetken, että aiotaan oikaista tuosta heikkoa jäätä myöten tuonne tuttua kirkontornia kohden.
Onneksi tämä olikin sitten vain välipysähdys. Eetu bongasi ilman kiikariakin uusia lintuja karikoiden ja saarten rantamilla.
Kiersimme onneksi rantateitä myöten tänne emännälle niin rakkaisiin jo lapsuudesta tuttuihin maisemiin. Aina hän muistaa kertoa, kuinka hän on juoksennellut täällä elämänsä 30 ensimmäistä vuotta.
Vaan mikäpä näissä näkymisää ei sykähdyttäisi meitä muitakin. Kivahan näitä on aina tulla katselemaan. Ois kyllä ollut kiva tavata teitä kaikkia sielläpäin asuvia ystäviäni, mutta ehkä joskus toisella kerralla. Onneksi kuitenkin saatiin joitakin tuttuja kiinni, mutta siitä huomenna lisää.
Kommentit