Sinne ne jäivät ullakolle tuijottelemaan toisiaan. Siellä oli tosi pysähtynyt tunnelma. Antaapa niiden siellä nyt rauhassa miettiä. Minä en sinne ehtinyt jäämään, kun on niin paljo näitä arkiaskareita hoidettavana.
Aamulehden lisäksi joudumme nykyään hakemaan Likka-äiskän kanssa päiväpostinkin tuolta tien varresta, ja sinnehän on matkaa melkein puoli kilometriä.
Minä joudun tietysti taas tekemään tämän raskaamman työn, mutta näin kostealla ilmalla posti kulkee parhaiten muovipussissa, eikä tipu kirjeetkään matkalle.
Äiskä kyllä ilmoittelee isoon ääneen, että posti on tulossa, jotta tietävät tulla avaamaan oven.
"Yritähän nyt Pietu jaksaa perille saakka!"
"Tässä tämä nyt on! Palkka pitäis saada!"
"Tätä pussia ei varmaan enään tarvita!"
Kommentit