Nyt päätimme käydä kyselemässä tuttavaltamme Riellalta hänen rodustaan ja harrastuksistaan.
Hän kertoi olevansa lapinporokoira, ja polveutuvansa vuosisatoja vanhasta paimenkoirista, joita lappalaiset ovat käyttäneet apuna tokkien siirtämisessä, kokoamisessa ja erottelussa sekä porojen puolustuksessa susilta ja ahmoilta.
Mekin kerroimme nähneemme poroja syksyisellä lapinmatkallamme.
Riella mainitsi paimentaneensa joskus nuoruudessaan muutamaa poroa aivan sattumalta, mutta olevansa nyt jo eläkkeellä ja kellivänsä vain porontaljalla aikansa kuluksi, jotta muistaa rotunsa historian.
Siksiköhän mekin olemme saaneet lampaantaljat nukkuma-alustoiksi, kun olemme joskus kokeilleet lampaiden paimennusta.
Riella kertoi heillä olevan vierailulla juuri pari muutakin poropaimenten sukuun kuuluvaa kaverusta, jotka hän halusi esitellä meille.
Tässä oli Riellan tytär Riemu, ja suomenlapinkoira Kölli.
Riemulla oli kiire muualle, mutta Köllillä oli kuulemma hetki aikaa jutella kanssamme.
Hänenkin sukunsa polveutuu kuulemma tunnetuista lappalaisten apunaan käyttämistä paimenista.
Eetu ihaili kovin Köllin hienoa turkkia, ja kyseli, kuinka kovassa pakkasessa tuollaisessa tarkenee juosta lapin tuntureilla.
Kölli tunnusti, ettei ole koskaan tehnyt paimennushommia. Hänen harrastuksiinsa kuuluu lähinnä koiranäyttelyt, joista hänellä onkin jo paljon palkintoja ja muotovalion arvokin.
Kommentit