Eilen iltapäivällä pakkasimme eväät autoon, ja päätimme lähteä eräälle 10 km:n päässä olevalle tutulle laavulle makkaranpaistoon. Valitettavasti se oli kuitenki jo miehitetty, joten ajoimme 20 km toiseen suuntaan Saukkokodalle.

Täällä oli hiljaista ja rauhallista ja kaiken kruunasi hieno juhlavalaistus taivaanrannassa.

Isäntä lähti etsimään puita. Puuvarasto oli kuitenki aivan tyhjä.

Lopulta hän sai haalittua jostain sylillisen, ja sytythän meillä olivat mukana autossa.

Saatinhan me lopultakin nuotio tehtyä. Ja Eetulla oli taas ihmettelemistä.

MUTTA kun oli makkaranpaiston aika, emäntä harmikseen huomasi, että ne olivat unohtuneet kotiin jääkaappiin. Onneksi oli kuitenkin muuta evästä korissa.

Isäntä löysi meidänkin repusta naposteltavaa.

Ja kivahan sitä tulta oli tuijotella muutenkin.

Hieman haikein mielin jätimme kodan illan hämärtyessä. Kyllä täällä olis voinut olla pidempäänkin, varsinkin jos ne makkarat olisivat olleet mukana.