Kelit vain pahenevat ja lunta sataa, mutta Likka-äiskä kyllä muistaa joka kerta ulkona käydessämme heti huudella Repeä.

Kaikki uudet jäljet pihassa hän myös tarkistaa. Minä taas luotan enemmän näköhavantoihin.

Sellaisia ovat nämä ilmat tällä hetkellä, että jotkut muuttolinnutkin etsivät sateensuojaa.

Käväisin kysäisemässä Repehavainnoista tältä kodassamme kyyhöttävältä mustarastaaltakin, mutta se vain pöyhisti höyheniään ja vihelsi surumielisesti.

Kanojen tulokin lähenee päivä päivältä, mutta kovin näyttää täälläkin talviselta. Hieman kyllä huolettaa.

MUTTA nyt tapahtui jotain kovin merkillistä. Emännälle tuli nimittäin varsin mielenkiintoinen multimediaviesti puhelimeen. Katsokaa vaikka:

Mikko ja Leo olivat löytäneet Repen Tampereelta erään tavaratalon hyllystä, ja joku mokoma oli laittaneet sille vielä hintalapun kylkeen. Ja mikä parasta, pitkä lento oli tehnyt sille tosi hyvää, kun pääkin oli kutistunut taas entiselleen. Ei kait siinä sitten auttanut muu, kuin lunastaa Repe sieltä vapaaksi.

Nyt sitten odottelemme sopivia lounatuulia, jotta he voivat laittaa Repen tulemaan tänne vaikka jonkun hanhiparven mukana, kun tuskin sieltä tulee tähän aikaan vuodesta mitään "kalakkunparviakaan". Käskettiin laittaa osoitelappu varalta kaulaan, jotta tietävät pudottaa sen parvesta sitten oikeaan paikkaan. Nyt sitten pitää olla tarkkana postinhakumatkoillakin.