Välillä kurkistimme tuonne lähimetsäänkin.
Lumi vaikutti jo melkein sulaneen ja maasto oli aika kuivaa.
Löytyihän sieltä sitten melkoinen lumivuorikin. Onneksi rinne oli sen verran loiva, että minäkin pääsin itse kiipeämään sinne ylös.
Eetu kierteli sitä uteliaana.
Sitten se juoksi rinnettä edestakaisin ylös ja alas.
Kävi välillä ihailemassa kanssani maisemia, ja kyllä minäkin sieltä jotain erotin.
Sitten Eetu tuli houkuttelemaan minua alas, ja varmaankin mietti, kuinka se minulta onnistuisi.
Helpompaahan tämä oli kuin alas meno, enkä edes kaatunut vaan tulin aivan jaloilleni.
Hauskempaa täällä alhaalla oli kuitenkin tepastella ja tutkiskella maastoa.
Kommentit