Seurasin ikkunasta lintujen ruokailua tuolla kaurakaukalolla, joka on tarkoitettu lähinnä keltasirkuille.

Välillä siellä käy harakoita ja närhiä, jotka nakkelevat jyviä melkoisesti myös maahan, mutta onneksi keltasirkut löytävät ne sieltäkin.

Samassa huomasin jonkun isomman hahmon ilmestyvän sinne männyn takaa.

Yksi noista metsäkauriistahan siellä hiippaili, ja vilkuili minua ikkunaan.

Tosi hyvin Taru arvasit, että unohdin nuo kaurat. Jos tämä olis ollut taas joku arvauskilpailu, niin olisit kyllä voittanut pääpalkinnon.

Linturaukat joutuivat sitten odottelemaan vuoroaan hieman kauempana.

Pian se näytti huutelevan myös muita kaurisystäviään paikalle. Täytyy varmaan täytellä tuotakin kaukaloa tiheämpää, kun ovat kerran sen taas keksineet. Muistan kyllä taas viedä niiden omalle ruokintakatoksellekin jyviä.