Kuv. Minna Lappi

Tarmo.jpg

Eräänä päivänä kun isäntä oli häipynyt omille teilleen ilman meitä, ja viipynyt jo melkein puoli tuntia, hälyytimme saksanpaimenkoiraystävämme Tarmon paikalle. Kaikkihan tuntevat tämän rodun eräänä kaikkein palvelualttiimpana ja monipuolisimpana palveluskoirana.

Tarmo-2.jpg

Kerroimme hänelle isäntämme katoamisesta, koska tiesimme hänen harrastuksiinsa kuuluvan kaiken muun lisäksi ihmisten jäljestämisen. Tarmo oli heti valmiina auttamaan.

Tarmo-3.jpg

Talon takaa hän löysikin melko pian tuoreen isännän kengän painauman.

Tarmo-4.jpg

Nyt oltiin selvästi oikeilla jäljillä.

Tarmo-5.jpg

Kuljimme erään niityn poikki.

Tarmo-6.jpg

Sitten menimme metsään.

Tarmo-7.jpg

Meillä oli täysi työ pysytellä Tarmon perässä.

Tarmo-8.jpg

"Hei pojat, tulkaa tänne!"

Tarmo-9.jpg

Täällähän se isäntä toden totta istuskelikin kaikessa rauhassa jäisiä puolukoita syömässä. Hän ihmetteli kovin, että miten me tänne oikein tupsahdimme.

Tarmo-10.jpg

Toisaalta hän oli selvästi ilahtunut, että ei tarvinnut täällä yksikseen olla, vaikka toki hänellä oli ollut tarkoitus lähteä vielä meidänkin kanssa jonkinlaiselle retkelle hieman myöhemmin.