Taisittepa Vipsu ja Paula olla aivan oikeassa, sillä aamulla paikalla näkyi tosiaanki vain tuhkaiset jäljet.

Vaan turhapa sitä oli jäädä pitempään miettimään ja suremaan, koska minulla oli nyt kiva kaveri vierailulla. Päätinkin esitellä hänelle hieman Runnin nähtävyyksiä.

Suuntasimme koko porukalla Neulatammen maisemiin.

Aivan pakko oli esittää Leolle tällainen temppu, kun kerrankin onnistuin kävelemään "käsilläni" muutaman askelen.

Pääsimme kävelemään näin hienolla jääsillalla, joka kesti onneksi yhteispainomme.

Isäntä esitteli Leolle joessa kimaltelevia kultahippuja ja simpukoita.

Leo ihasteli kimaltelevaa vettä.

Minä taas pääsin sammuttamaan sillä janoni, mutta tassunjani en suostunut tällä kertaa kastelemaan, kun oli tuoreessa muistissa veden kylmyys.

Koskea ja siellä keikuttelevia koskikarojakin piti tietysti käydä kurkkaamassa.

Sitten kävimme tähystelemässä kannaksella muitakin vesilintuja.

Kanavan lähellä pidimme Likka-äiskän kanssa yhteisvoimin Leon varmuuden vuoksi talutushihnojen päässä, jottei hän eksy liian lähelle syvän uoman heikkoja jäitä.

Samat varotoimenpiteet huolehdin minä sitten tammellakin.(Tiedättekö muuten kaikki, mitä sana tammi tarkoittaa?)

Sitten oli kiire jatkamaan matkaa, kun on aina kivoille vieraille niin paljo näytettävää ja yhteistä tekemistä, ettei aika tahdo siihen millään riittää.