Lähdimme tuohon aivan lähimetsään hieman jaloittelemaan.
Pian Eetulla oli taas keppi suussaan.
Kysäisin, mistä se niitä aina niin pian löytää.
Eetu esitteli minulle heti innoissaan yhden keppivarastoistaan.
Se toi pian sieltä minullekin tosi komean kepakon.
Käski sitten minun vahtia tätä ja aikoi hakea toisen itselleen.
Pian oli sitten molemmilla meillä omat komeat rungot, vaikka enpä minä näistä enää suuremmin välitä.
Isäntä tuli kuitenkin sanomaan, ettei polkua saa näillä tukkia, kun joku voi kompastua niihin.
Hän nakkasikin ne takaisin tuonne sivuun Eetun harmiksi.
Kyllähän se Eetu sitten ymmärsi asian, ja haki tuollaisen pienemmän kalikan kotiin vietäväksi.
Kommentit