Olipa hyvä, että ehdimme pitää pehmoystävilleni tuon virkistäytymis- ja tuulettumispäivän, sillä nyt niillä ei todellakaan ole mitään asiaa ulos, kun siellä on niin märkää.
Minä kylläkin käyn mielelläni tuon tuostakin tarkkailemassa lumen sulamista.
Vähän on kyllä inhoittavaa kastella tassuja, mutta enhän toki sokerista ole.
Ei tässä pihatielläkään enään paljo ahkiokyytiä anneta.
Onneksi täältä näkyy jo paikoittain vihreää ruohoakin. Nyt onki tosi mielenkiintoista alkaa seuraamaan kevään edistymisen merkkejä.
Kommentit