Luulen kyllä, että Vipsu on aivan oikeilla jäljillä, ja jätimmekin ne silloin illalla sinne rauhassa viestejään lähettämään, mutta eilen huomasin yhden samantapaisen ilmestyneen tuohon vieläkin lähemmäksi pihaa.

Ja tuolla vähän matkan päässä oli vielä toinenkin tulokas.

Yritimme tähyillä, vilkuttelevatko ne näin päivälläkin jotain merlkkejä ulkoavaruuteen, mutta aurinko siellä vain häikäisi silmiä. Likka-äiskä ehdotti, että ehkä se oli vain mielikuvituksen tuotetta, mutta minä kyllä uskon tuohon Vipsun teoriaan.

Kurkistelimme vielä Marjan kehoituksesta niiden selkäpuolelle, mutta siellä oli jokaisen kohdalla vain oja ja koskematon hanki, joten se jujutushommakin on pois laskuista.

Päätin piristää hieman Repeä, ja viedä sen sunnuntaiajelulle. Laitoin sille kypärän päähän, ja asetin sen varmuuden vuoksi vielä toiseen isompaan kypärään istumaan.

Likka-äiskä kävi vielä tapansa mukaan antamassa ohjeita.

Vein Repen katsomaan sitä kaikkein ystävällisimmän näköistä outoa vierastamme.

Repe kurkoitteli kuitenki niin pitkälle, että kupsahti kypärineen sen kitaan.

Nostin sen kiireesti takaisin rekeen, ja vedin takaisin, mutta päätin palata äiskän kanssa illalla katsomaan, millainen valoshow täällä olisi nyt useamman olion voimin käynnissä. Yllätys olikin sitten melkoinen.