Olin aivan ihmeissäni, kun isäntä ehdotti, että lähtisimme joelle kaloja narraamaan. Jokihan oli häipynyt teille tietymättömille jo aikoja sitten. Menimme kuitenkin sinne, missä se oli joskus ollut, ja isäntä loi lunta pois yhdestä kohtaan.
Sitten aloimme kaivamaan yhteistuumin reikää alla olevaan jäähän, isäntä isolla kairalla ja minä välillä poistin irtojäät.
Kaira upposi yhä syvemmälle ja syvemmälle,...
...ja uskokaa tai älkää niin pian reijästä näkyi vettä, joka tuoksui aivan joelle.
Sitten luulin jo koko joen syöksyvän tuosta pienestä reiästä esille, ja hyppäsimme äiskän kanssa varmuuden vuoksi hieman kauemmaksi.
Ei sitä onneksi kuitenkaan sen enempää sieltä tullut, vaan pian isäntä alkoi onkimaan ihmeeksemme tuosta reiästä pienen pienellä vavalla.
Likka-äiskä epäili, ettei noin pienestä aukosta mitään kaloja tule,...
...mutta kun syötiksi joutui kimpale palvilihaa, niin alkoi touhu häntä todella kiinnostamaan.
Nyt oli kuulemma sama, nouseeko sieltä seuraavaksi kala vai palviliha. Molemmat kelpaisivat äiskälle.
Kun vähään aikaan ei kaloja kuuulunut, niin minäkin uskaltauduin palvilihan nousua odottelemaan. Tuskin ne kalat näin pakkasella liikkuvat, joten saatoin olla sen suhteen turvallisella mielellä.
Kommentit