Alaspäinmeno oli kyllä paljon helpompaa, mutta piti sitä siinäkin välillä levätä..., tai...no ainakin pysähtyä maisemia ihmettelemään ja ihastelemaan.
Vihdoin oli edessä taas uusi leiripaikka.
Likka-äiskälle se tiesi kunnon nokosia, mutta minua kiinnosti enemmän repusta löytyvät eväät. Isäntä innostui nuotion virittelyyn.
Onneksi syötävää oli vielä jäljellä, ja tuli roihusi nuotiossa niin kodikkaasti.
Puhdasta juomavettä löytyi viereisestä kauniista lammikosta.
Lopulta äiskä ja emäntäkin kävivät hakemassa hieman savun hajua ja jotain suuhunpantavaa, vaikka ne taisivat kyllä napsia joka välissä matkan varrella mustikoita ja puolukoita minkä ehtivät.
Oli aika taas jatkaa matkaa kohti puurajaa.
Meitä tuli vastaan eräässä polunmutkassa upea valkoinen hirvasporo, joka punnitsi ylvään näköisenä hetken tilannetta, ja päätti sitten sovinnolla väistyä sivuun. Valitettavasti se oli hieman nopeampi refleksinen kuin tuo emäntä kameroineen, joten kuva siitä jäi näin kehnoksi...harmi.
Isäntä sen sijaan ihastui matkan varrelta löytyneeseen liekkiä muistuttavaan kelopuuhun. Olikohan se joku lemmenliekki, kun kasvoi täällä Lemmenjoen maisemissa?
Edelleen oli taukoja pidettävä, kun matkasta ei meinannut tulla loppua millään, ja reppukin vaikutti jo kovin tyhjältä.
Alkoi jo tuntua tämä taival loputtomalta, ja iltakin oli varmaan tulossa. Oli vain nousuja ja laskuja ja välillä pitkiä portaitakin ylös ja alas.
Onneksi loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin samaan paikkaan, mistä olimme aamulla lähteneet.
Kommentit