Ohtakarin%20juttua.jpg

Tv-uutisissa oli juttua Ohtakarin mahtavista jääröykkiöistä, jotka olivat muodostuneet yhden yön myrskyssä yli 10 metriä korkeiksi, ja olivat ainakin 40 vuoteen korkeimmat näin lähellä mannerta. Eilen me ajelimme sitten reilut 100 kilometriä niitä ihmettelemään. Ensin katselimme niitä auton luota.

Ohtakarin%20juttua-2.jpg

Toki lähemmäksikin piti päästä.

Ohtakarin%20juttua-3.jpg

Mistähän sinne pääsee?

Ohtakarin%20juttua-4.jpg

Jäätä myöten näyttivät muutkin menevän.

Ohtakarin%20juttua-8.jpg

Pääsiäisenä täällä oli ollut suoranainen kansainvaellus eli tuhansia ihmisiä. Nyt oli aivan sopivasti.

Ohtakarin%20juttua-6.jpg

Isäntä kiipesi Eetun kanssa eräälle jäävuorista. Minä jäin mieluummin odottelemaan emännän kanssa.

Ohtakarin%20juttua-7.jpg

Sitten Eetu toi isäntää alas liukasta rinnettä.

Ohtakarin%20juttua-9.jpg

He päättivät käydä vielä toisellakin huipulla.

Ohtakarin%20juttua-10.jpg

Sieltä oli kuulemma mahtavat näköalat.

Ohtakarin%20juttua-11.jpg

Onneksi pääsivät turvallisesti alaskin.

Ohtakarin%20juttua-12.jpg

Sitten päätimme käydä viel tuolla tutussa Ohtakarin saaressa.

Ohtakarin%20juttua-13.jpg

Siellä oli jo niin kesäistä, että perhoset lentelivät.

Ohtakarin%20juttua-13a.jpg

Rannassa oli kuitenki sielläkin noita jääröykkiöitä.

Ohtakarin%20juttua-13b.jpg

Lähes yhtä korkeita nämäkin olivat.

Ohtakarin%20juttua-13c.jpg

Nyt tyydyttiin kuitenkin ihailemaan näitä emännän kanssa täältä alhaalta. Isäntä taisi kiivetä yksin yläilmoihin.

Ohtakarin%20juttua-15.jpg

Kylläpä aurinkokin paistoi lämpimästi näihin turkoosilta hohtaviin jäälohkareisiin.

Ohtakarin%20juttua-19.jpg

Löysimmehän me sieltä tällaisenkin tutun mökin, jossa olemme joskus matkoillamme majailleet. Olisipa ollut kiva jäädä tänne pitempäänkin, mutta nyt oli kuitenkin palattava takaisin kotiin illaksi.