Tänään ajelimme jo aamulla varhain tuonne Oravisjärven rannalle, kun oli vielä hieman vilpoisampaa.
Kun kurkistimme kasvien läpi järvelle, siltä kuului melkoinen molskahdus.
Mikä ihme sinne sukelsi?
Me tulimme hieman kauemmaksi, mutta isäntä jäi vielä tarkkailemaan.
Kuikkahan siellä kuulemma uiskenteli.
Arvelimme, että meidän on parempi pysytellä täällä tien puolella.
Sitten isäntä tähysteli taas tarkkana.
Nyt hänen näkökenttäänsä osui kauempana pari kuikan poikasta.
Kivahan täällä oli käveleskellä, kun pysytteli turvassa noiden vesilintujen katseilta.
Kuulimme sieltä myös laulujoutsenen ääntelyä, ja nekin me kierrämme aina kaukaa.
Ennen kotimatkaa reippailimme vielä hetken tällaista kukkien reunustamaa kaunista polkua.
Siellä näimme useampiakin tällaisia kauniita perhosia, jotka eivät ole lainkaan pelottavia katselun ja ihailun kohteita.
Kommentit