Sitten saavuimme tutulle paikalle, jonne on hyvien tapojen mukaista merkata käyntinsä.
"Toivottavasti tapaamme tuon karhun täällä, tai ehkä se ainakin huomaa, että olen käynyt hänen reviirillään." "Empä usko Pietuseni, että sillä olisi niin väliä."
Pian alkoi mustikoiden saalistus.
Niitä olikin täällä pilvin pimein ja jopa jättikokoisia.
Likka-äiskä osaa pyydystää niitä pitkällä kielellään kuten mikäkin kameleontti.
Aika hassua, että laittoivat meidät sitten kiinni, mutta se on kuuulemma jonkinlainen sääntö täällä luonnonsuojelualueella. Ilmeisesti pelkäävät, että häiritsisimme noita karhuja. Osaisimme kyllä varmasti olla niille kilttejä.
Toisaalta taitavat isäntä ja emäntä pelätä, että tuleme niiden kanssa samoille marja-apajille. Samapa tässä on tehdä tänne kiva peti ja levätä hieman, kun tuli noita mustikoitakin jo pisteltyä aimo annes poskeensa.
Joutuinpa he saivatkin kipot täyteen!
"Muistappa äiskä, että noihin jo astiassa oleviin ei saa koskea!" Varmaan on pian jotain vieläkin parempaa tiedossa.
Kommentit