Kävimme taas etsiskelemässä sitä Eetun kadonnutta frisbeetä tuolla rannalla, kun merivesi oli erikoisen matalalla.

Ei sitä vaan löytynyt, ja uutta ei raskita rannalle ottaa.

Piti Eetun taas tyytyä keppileikkeihin.

Kepin kanssa kun ei ole väliä vaikka välillä joutuukin hukkaan. Niitähän löytyy aina uusia.

Niistä meinaa vaan välillä jäädä aina tikkuja suuhun.

Eetu yritti houkutella minuakin keppileikkiin.

Minä käveleskelin kuitenkin mieluummin täällä vesirajassa

Isäntä suostui kuitenkin heittelemään sitä keppiä.

Samassa huomasin kuitenkin jotain jännää.

Mehän peilauduimme niin kirkkaasti tähän rantaveteen.

Nyt voin kysyä, että ken on meistä kaunehin?