Välillä pääsimme hieman jaloittelemaan tienvarren koivikkoonkin.
"Mitähän nuo ihmiset nyt oikein aikoo tehdä?"
Vietettiin pieni kahvitauko, ja me tietenkin saimme koirankeksit.
Täällä oli joku EU:n pohjoisimmista paikoista, ja sekin tietysti piti ikuistaa.
Sitten pysähdyimme erääseen talkoovoimin kunnostettuun saamelaiskylään.
Täällä oli kovin hiljaista.
Tänne olisimme voineet jäädä yöpymään, mutta ovi oli lukossa.
Tämä aitta olis kyllä kelvannut meille oikein hyvin.
Kivasti täällä olis tilaa juoksennellakin.
Lähdimme kuitenkin jatkamaan yöpymispaikan etsimistä.
Selainen löytyikin lopulta tuosta Vetsijoen varrelta tunturin juurelta.
Mökin ikkunastakin oli näin kaunis näköala.
Eipä näissäkään lenkkimaisemissa ollut valittamista.
Kommentit