Heti ukkosen painuttua mantereelta merelle suuntasimme Tauvon rantaan. Eetu kutsui minua katsomaan merellä olevaa kaunista sateenkaarta.
En ehtinyt kertoa Eetulle, että sateenkaaren päässä on usein aarre, kun se jo ampaisi oman keppiaarteensa perään.
Hui, eikait se nyt uinut tuonne kaarelle saakka.
Tuolla se oli onneksi tulossa!
Nyt joutuin rantaan.
Nyt keppiaarre oli jo turvassa melkein rannalla.
Eetu odotteli kuitenkin jo uutta lähtöä.
Onneksi se jälleen löytyi.
On se kyllä melko hurjimus!
Sitten huomasin taivaanrannassa jotain vieläkin hurjempaa.
Sieltä oli tulossa melkoinen trombi.
Toivottavasti Eetu ehtii rantaan, ennen kuin tuo pyörre tavoittaa sen!
Isäntäkin meni hoputtamaan Eetua rannalle ja autoon turvaan.
Kommentit