Kun menimme Revonlahdelle tapaamaan ystäväämme Pelleä, huomasimme sielläkin erään puun alla mahdottomasti vaahteranlehtiä. Päätimme viritäytyä lauleskelemaan tämän kunniaksi ja huutelimme Veera-irlistäkin kaveriksi.
Pyrimme laulamaan nuo kaikki ehdottamanne kappaleet läpi. Kiitos paljon niistä!
Veera kyllästyi lopulta ja lähti muihin puuhiin, vaikka Eetu yritti houkutella takaisin.
Me jatkoimme sitten kolmestaan. Minä ainakin laulelin täysillä.
Samasssa puusta varisi lauluni voimasta melkoinen kasa vaahteranlehtiä päällemme.
Kauniita ja keveitähän ne olivatkin. Ehkä ne olivat lennelleet täältä saakka meillekin.
Sitten kävimme vielä pienellä lenkillä lähimaastossa.
Nuo nuoremmat pojat innostuivat hieman enemmän juoksemaan.
Me Veeran kanssa tulimme sitten perässä.
Samassa Veera kuitenkin innostui lisäämään vauhtia melkoisesti, ja säikäytti hieman Eetuakin.
Eetu pääsi sitten pihassa tervehtimään myös Miisa-kummityttöään.
Kylläpä tämä pikkumirri oli taas hieman kasvanut, mutta yhtä suloinen kuin aikaisemminkin.
Kommentit