Saimme Likka-äiskän kanssa tuossa päivänä muutamana, jotain tosi herkullista. Ne eivät olleetkaan tavalliset puruluut, joita yleensä tulee kaupunkituliaisina. En muistaakseni ollut ennen tällaista maistanut.
Se tuoksu ja maistui niin mahdottoman hyvältä, mutta sen käsittelyssä oli minulla hieman ongelmia.
Äiskällä taisi olla jo aiempaa kokemusta, kun näytti sujuvan rutiinilla, mutta enköhän minäkin opi.
Vähitellen alkoi tämä herkkupala pysyä hyppysissä.
Ja niin se vei mennessään, että meinasi ruoka-ajat ja muutkin rutiinit, joista yleensä olen hyvin tarkka, täysin unohtua. Yöksi siirsivät harmiksemme molempien luut varastoon odottamaan, mutta heti aamulla pääsimme onneksi jatkamaan.
Kommentit