Eilen kun käväisimme Mikonkarissa Raahessa, siellä oli melkoinen tuuli.
Vesi oli sulanut rantaan saakka ja tyrskyt löivät jäälauttojen yli.
Ei me kyllä viihdytty täällä pitkäänkään.
Jäälautoillekkaan ei ollut nyt mitään asiaa, kun aallot keinuttelivat ja särkivät niitä.
Tänään palasimme sinne uudestaan, ja maisemat olivat täysin muuttuneet. Meri oli nyt melkein tyven.
Nyt täällä oli kiva katsella maisemia, kunnes Eetu huomasi taivaalla jotain.
Tuo taitaa kyllä olla merikotka, joka liitelee kauempana.
Ehkä onkin parempi siirtyä hieman lähemmäksi isäntää ja emäntää.
"Hei, nyt se tulee tännepäin!"
Isäntäkin taisi huomata sen, ja yrittää saada siitä kuvaa.
Siellä se menee.
Nyt se kaartaa tuolta kauvempaa. Tässä penkillä olemme ehkä kuitenkin hieman paremmassa suojassa.
Eetu päätti vielä sulkea silmänsä, jotta se kotka ei näkisi meitä.
Kommentit