Minulla on kyllä niin mahdottomasti kerrottavaa tuolta matkalta, etten oikein tahdo tietää mistä alottaisin, jotta saisin tänne mahtumaan kaikki kohokohdat.

Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme siellä iloksemme Mikon ja Ellan, jotka lupautuivatkin sitten oppaiksemme seuraaviksikin päiviksi.

Ella ehdotti emännälle, että hän voisi heti alkajaisiksi esitellä minulle ja Likka-äiskälle hieman tätä kaunista Arboretumin puutarhaa.

Siellä oli lintulammikoita, joiden yli kuljettiin kivoja kaarisiltoja.

Vihreillä, hienojen puiden ympäröimillä nurmikoilla sai vapaasti kulkea ja lepäillä.

Siellä täällä oli ihastuttavia huvimajoja, joiden varjoisaan suojaan pääsi  oleskelemaan.

Eipä mennyt kauvaakaan, kun olimme jo ihailijalauman piirittäminä.

Joistakin heistä saimme aivan sydänystäviä.

Olin tosi yllättynyt, kun löysin eräästä Tampereen keskustan kerrostalosta vanhan hyvän ystäväni Leon.

Leon kaveri Elmeri oli myös kiva uusi tuttavuus.

Siellä keskustan tuntumassa isäntäkin tapasi kait jonkun vanhan hyvän kaverinsa.

Ainakin he olivat kovin iloisen näköisiä poseeratessaan yhdessä. Jotenki minusta tuntuu, että olisin nähnyt joskus telkkarissa tuon kaverin.