Pinja-systeri ja Likka-äiskäkin olivat huomanneet ikkunasta, kun opetin Veeralle frispiin hakua, ja vaativat päästä nyt myös tällaiseen leikkiin mukaan.

Onneksi Pinja oli niin intoa täynnä, että haki jopa kauas hankeen lentäneen heittovälineen.

Minä olin kyllä tasaisella maalla sitä heti vastaan ottamassa.

Siitähän syntyi sitten melkoinen vetoleikki, ja frispiimme alkoi uhkaavasti narisemaan liitoksistaan.

Isäntä tuli kiireesti pelastamaan sen ja vaihtoi meille toisen pyöreämmän, jos vaikka sillä onnistuis paremmin.

Näin yhdessä kuljetus sujui mallikkaasti ainakin jonkin kerran.

Olimme tosi valppaina seuraamassa, minne se tällä kertaa lentää.

Sitten äiskäkin tahtoi olla osallisena frispiin kuljetuksessa, ja tietäähän sen, että vetoleikiksihän se taas meni. Voihan frispii parkaa, se taisi kokea aika kovia.