Suuntasimme jälleen tuonne tuttuun paikkaan eli Varessäikän rantamaisemiin retkelle.
Kylläpä olikin kelpo keli. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuulikin sopivasti.
Täältä majapaikaltammekin oli mitä parhaat maisemat joka suuntaan.
Auton sisälle oli levitetty vuodekin, joten kait me olimme jäämässä tänne yöksi. Isäntä ja emäntä kyllä kiikaroivat vielä mahdollisia muuttolintuparvia tuolla ulkona.
Auton ikkunasta näkyi merellinen maisema tänne sängylle.
Jokohan sitä alkaisi yöunille? "Hyvää yötä Pietu!"
"Öitä sinullekin Eetuseni!"
Sitten olimme olleet jo täydessä unessa jonkin aikaa.
Eetu havahtui ulkoa kuuluvaan ääneen.
Se kertoi auringon jo näkyvän taivaalla merenrannan yläpuolella. Olikohan jo aamu?
Se olikin vasta myöhäinen auringonlaskun aika, ja emäntä tuli herättelemään meitä yölenkille ihailemaan ja ihmettelemään auringonlaskua.
Kommentit