Saimme houkuteltua sitten kepin avulla isännänkin mereen.
Katselin innoissani, kuinka syvälle hän uskaltaa mennä.
Kylläpä hän sitten erehtyikin niin pitkälle meitä seuratessaan, että vaahtopäät kastelivat yllättäen hänen farkkunsa.
Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin isännän kiskoa autosta löytyneet emännän varahousut päällensä, vaikka ne olivatkin aika tiukat.
Onneksi täällä Marjaniemessäkään ei ollut kovin vilkasta, kun isäntä juoksenteli siellä emännän housuissa.
Kysäisin Eetulta, että mistä me nyt erotamme tuolta alaviistosta, kumman mukana kuljemme.
Siinä olikin Eetulla hetkeksi pohtimista.
Vielä hieman siellä juoksennellessamme huomasimme, että emännällähän on punaiset kengät.
Isännällähän sen sijaan on siniset jalkineet, vaikka ovatkin muuten samanlaiset.
Sitten minulla juolahti meileen, että oli se sentään onni, että emännältä löytyi varahousut. Ajatelkaapa, jos hänellä olis ollut vain varamekkoja tai -hameita mukana.
Oishan se ollut aika noloa, jos isäntä ois juossut täällä helmat hulmuten kanssamme.
Kommentit