Kalavedet ovat vihdoinkin sulaneet, ja vettä on nyt enemmän kuin miesmuistiin. Laiturillekkin täytyy mennä kahlaamalla tai lankkua myöten tasapainotellen.
Isännän kans on jo muutamia päiviä turhaan pyydelty kalaa katiskalla.
Kun sitten menin hörppäämään hieman vettä janooni rannasta, niin mukaan tuntui tulevan jotain ylimääräistä.
Oliko tämä nyt kevään ensimmäinen kalansaalis?
Kävin näyttämässä sitä Likka-äiskällekkin, jottei luule myöhemmin minun kalavaleita kertovan.
Se oli todekka kaunis punasilmäinen kala, mutta ei juuri näyttänyt kuivalla maalla viihtyvän.
Nostinkin sen varovasti takaisin rantaveteen.
Sinne se vilahti pyrtöä hyvästiksi heilauttaen. Äiskä neuvoi olemaan hieman varovaisempi vettä juodessani, kun minulla näyttää olevan niin paljon tuota vetovoimaa.
Kommentit