Päädyimme tosiaankin pitkän ajomatkan jälkeen tällaiseen kivaan kuninkaallista linnaa muistuttavaan paikkaan.

Portit suljettiin jäljessämme, jotta saatoimme luopua turvanaruinamme toimivista talutushihnoista.

Nyt voisimme kuulemma tutustua vapaasti piha-alueeseen.

"Hei Likka-äiskä, nyt riehutaan!" "Kuulehan Pietuseni, pitäisköhän kuitenkin käyttäytyä ainakin aluksi hieman arvokkaammin?"

Saimme melko pian uusia ystäviäkin siellä, ja äiskä ainakin jutteli niiden kanssa varsin sujuvasti.

Mietin, että olikohan tämä asumus tarkoitettu minun majapaikakseni. Ainakin oli aivan sopivaa kokoa.

Erehdyin kuitenkin, sillä pian huomasin linnan ovella ystävällisen hahmon kutsumassa minua siirtymaan sisätiloihin.