Rimma-prinsessahan se pupunsa kanssa tuli luoksemme vierailulle, ja oli sopivasti laskiaisenkin täällä. Vein heidät ensin potkukelkkailemaan.

Rimman iskä yritti antaa tytölleen pulkkakyytiä, mutta kyllähän minä heti sen huomasin, että ei tuosta mitään tule.

Yritin kyllä hieman opastaa, että jalkoja pitäisi liikutella hieman ripeämpään tahtiin, mutta tulin siihen lopputulokseen, että muusikosta ei ole vetokoiraksi.

Päätin asettua itse valjaisiin, ja näyttää miten tämä homma hoidetaan.

Pian mentiinkin, jotta lumi vaan pölisi ja Rimmalla ja pupulla oli tosi hauskaa.

Laskiaiseen kuuluu tietysti myös ehdottomasti mäenlasku, joten laitoimme vieraat paremman puutteessa pihatietä alas huristamaan.

Kävimme vielä työntämässä Likka-äiskän kanssa lisää vauhtia.

Vaadimme myös emäntää mäenlaskuun. Isäntä sai missata tämän kerran, kun potee vielä tuota selkäjälkaansa.

Ja Rimmakin sai taas kyytiä, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.