Likka-äiskällä oli hyvä konsti varmistaa, etteivät isäntä ja emäntä karanneet omille teilleen meidän nukkuessa. Sillä ilman kenkiä ne tuskin kovin kauaksi pötkisivät.
Vaan lopulta kun ne alkoivat pakata tavaroita laukkuihin, ja petivaatteetkin häipyivät yksi kerrallaan, tiesimme taas pitkän muuttomatkan olevan edessä.
Äiskä ehdotti, että pistäisimme pienen mielenosoituksen pystyyn. Hän päätti jumittautua sängyn alle.
Minä puolestani protestoin lähtöä tiukasti toisen sängyn alla. Kumma kun niiden pitää aina muuttaa paikasta toiseen, vaikka täällä olis kyllä ollut niin viihtyisää.
Pakkohan meidän oli kuitenkin lopulta antautua ja kömpiä autoon, ja pian oli edessä lauttamatka kohti mannerta ja velä muutama tunti autossa.
Vaikka toisaalta...kivahan se on taas olla kotona ja loikoilla tutussa sängyssä pois matkan rasituksia.
Kommentit