Kävimme lauantaina tuolla Neulatammen takana olevalla Saarikoskella seuraamassa koskikarojen touhuja.

Kun oikein tarkkaan katseli ja kuunteli, niin siellä niitä oli useampiakin rantakivillä.

Tuolla niiaili yksi.


Ei kait tuo koskikara vaan aio mennä itseään kastelemaan.

Pitäisköhän minun varoittaa sitä kylmästä vedestä?

Hui, liian myöhäistä.

Siellä se nyt seisoo virrassa, eikä ole moksiskaan. Kait se nyt tietää, mitä tekee, mutta minä en kyllä aio kastella tuolla vielä varpaitani.

Kyllähän niitä oli kiva seurata, ja samalla päästiin muutenkin katselemaan näitä hienoja maisemia. Hieman vaan häiritsi mielenrauhaa yksi korkealla taivaalla kiertelevä äänekäs joutsen. Kait niidenkin tuloon taas tottuu, kun vaan eivät tulisi tuonne meille minua taas pelottelemaan.
Tuolta voitte nähdä myös meidät siellä liikkuvana kuvana: 
https://www.facebook.com/pages/Pietu-corgi/192419934121500?v=page_getting_started#!/photo.php?v=10150674740683578&set=vb.192419934121500&type=2&theater