Eilen iltasella kävimme sitten hyvästelemässä näitä pikkusukulaisiani, kun niistä suurin osa lähtee viikonloppuna uusiin koteihinsa.

Yritin jaella heille jotain viisaita ohjeita tulevaa elämää varten.

Eetullakin oli jotain opettavaista sanottavaa.

Pian Eetua ohjailtiin jo useamman pennun voimalla.

Hyvinhän se näytti sujuvan.

No nyt yksi nappasi minunkin hihnastani kiinni.

"Hei Pietu, mihinkähän meitä nyt oikein viedään?"

Onkohan parempi huutaa jo apua?

Vai onkohan tämä nyt sittenkään niin vakavaa?

"Minullapa on enemmän taluttajia!"

Eetu näyttää jo hyvin ystävystyneen pikkuisten kanssa.

Ei kait tässä minunkaan auta muuta kuin kävellä kiltisti perässä, niin jää lapsille meistä kiva muisto.