Eipä ollutkaan isäntä tällä kertaa menossa katiskalle vaan ongen ja matopurkin kanssa Sympaatille.

Me äiskän kanssa tahdoimme tietysti mukaan.

Tosi mahtavaa istuskella taas täällä vesillä.

Hieman kyllä hassua, että ongimme nyt aivan mustaherukkapensaan viereltä, kun tulvavesi on vielä niin korkealla.

Tulihan sieltä kala.

Yksi lahna ystävistähäni se oli, ja yhteisestä sopimuksesta tietysti se laskettiin takaisin jokeen.

"Hehheh, siinä meni taas yksi makoinen paisti ohi suun."

Tuo äiskä mokoma ei sitten ymmärrä näitä meidän kalamiesten hommia. Eihän se saalis toki tärkeintä tässä ole.