Toissayönä oli tullu niin paljo lunta, että eilinen valoisa aika menikin miltei lumitöiden merkeissä.

Ei täältä tarvinnu enää lähteä kauemmas hankilenkille, kun pihassakin oli uimalumet.

Vihdoinkin alkoi myös kertyä näitä tähystykseen sopivia lumipenkkoja. Täältä huomasinkin myös emännän olevan lumitöissä pihan toisella laidalla.

Siellä hän oli tekemässä kauriille kulkuväylää.

Juoksin kiireesti paikalle.

Yritin houkutella kauriita frispiileikkiin, mutta tuuli lennätti sen pois auratulta polulta.

Likka-äiskä ehdotteli, että jospa opetettaisiin nuo kauriit pitempine koipineen hakemaan sitä tuolta syvemmästä lumesta, ja me voisimme juoksennella sitten aurattuja reittejä myöten.

Sieltä yksi niistä katseli uteliaana leikkejämme, mutta luulen sen kyllä miettivän lähinnä, että kelpaisikohan tuo vihreä pelivehkeemme syötäväksi, joten taidanpa pistää frispiimme takaisin kuistille turvaan, ja viedä niille vain lisää sapuskaa, jotta pysyttelevät poisa "jaloistamme".