Eilen hieman säikähdimme, kun fasaanikukko kurkki keittiön ikkunasta lumipenkan päältä sisälle.
Isäntä riensi heti viemään herkkuja tälle Simoksi kutsumalleen röyhkeälle luontokappaleelle.
Tänään se luurasi taas siellä samalla paikalla ja hieman säikytteli meitä.
Jälleen tarjoilu pelasi.
Näyttivät pähkinät maistuvan.
Onneksi se tepasteli isännän perässä tuonne hieman kauvemmaksi.
Muutkin linnut saivat kai sinne ruoka-annoksensa.
Päätimme sitten pihalla ollessamme kokeilla Eetun kanssa samaa konstia.
Eetu koputti ikkunaan ja minä huutelin, jotta huomaavat meidät.
Odottelimme sitten toiveikkaina jonkin aikaa.
Ei vain kuulunut mitään. Kait tämä keino ei ainakaan tällä kertaa meidän kohdalla onnistunut, ja jäimme ilman ylimääräisiä herkkupaloja.
Kommentit