Lähdimme jo heti aamusta ajelemaan uudestaan sinne mielenkiintoiselle Oravisjärven retkipaikalle, ja nyt näyttivät isäntä ja emäntä varanneen evästäkin enemmän matkaan.
Isäntä aloitti jopa tulen sytyttelyn nuotioon.
Kyllä sieltä alkoi vähitellen savu tupruamaan.
Sitten hetki odoteltiin.
Sitten näytti jo lupaavalta.
Eetu kyseli, että ovatkohan ne muistaneet varata meille evästä.
Arvelin, että tuskin ovat meitä unohtaneet, tai muutoin nostamme metelin.
Löytyihän sieltä oikein herkkuateriat.
Sitten aloimme emännän kanssa ruokalevolle.
Sitten emäntä havahtui johonkin siipien suhinaan.
Harmaahaikara oli lentämässä aivan lähellemme.
Sitten se lensi aivan eteemme järveen ja karjahteli niin isosti, että mekin Eetun kanssa heräsimme siihen.
Kommentit