Jäimme rantaan vielä istuskelemaan ja ihailemaan tyrskyjä auringonlaskun aikaan. Eetulla oli edelleen huoli siitä kadonneesta olennosta , kunnes rannalla näkyi jälleen liikettä.
Siellähän se taas hiippaili, ja näytti olevan aivan kunnossa.
Eetu päätti hiippailla perään katsomaan, minne se oli matkalla.
Kutsuin kuitenkin Eetun takaisin, kun ei noista vieraiden planeettojen olioista aina tiedä.
Ehkä istumme tässä hetken kuunnellen myrskyävän meren mahtavaa huminaa ja loisketta.
Eetu vielä hieman harmitteli oudon ukkelin katoamista mereen jo toista kertaa.
Ehdottelin, että ehkä se onkin joku vesieläjä, joka käväisee vain välillä täällä hiekkarannoilla.
Aloitin komean ylistyslaulun tälle mahtavalle myrskylle, ja kehoitin Eetuakin yhtymään siihen.
Kyllähän se poika ainakin hieman hyräili mukana.
Samassa tuli niin kova tuulenpuuska, että jouduimme hetkeksi keskeyttämään konserttimme.
Ihmeekseni tuli pian hieman tyvenempää, kuin joku seinä olisi laitettu suojaksemme meren puolelle.
Eetu huomasi, että Tarmohan se siihen ilmestyi vierellemme kuoron vahvistukseksi.
Kommentit