Tänään pääsimme taas kurkistamaan tuonne tutulle merenrannalle, ja aika hiljaiselta ja kylmältä siellä näytti.
Eetu huomasi sitten jonkun isomman haukan lentelevän korkealla yläpuolellamme.
Sehän oli vaan tuo ruskosuohaukkakoiras, jota näkee nykyään täällä joka kerta käydessämme.
Meinasin jo vahingoissa kävellä väärään suuntaan, kun Eetu pyöri taas katselemaan taivaalle, mutta onneksi huomasin jyrkän putouksen.
Ylilentäviä kurkia se Eetu nyt tähyili.
Sitten Eetu teki taas mieleisensä rantalöydön, joka kiinnosti enemmän kuin nuo linnut.
Toivottavasti se malttaa olla paloittelemasta sitä kovin pieneksi.
Ehkä meillä on jo kohta tarpeeksi noita Eetun keräilemiä nuotiopuita makkaran paistoon.
Kommentit