Käväisimme ohikulkumatkalla tervehtimässä Pinja-systeriä, Pelleä ja Veeraa.
Veera haistoi, että isännän taskussa oli jotain hyvää.
Toki hän sai sieltä makupalan, ja me katselimme kieli pitkällä.
Sitten Veera kääntyi kohteliaasti pois, jotta mekin pääsemme osingolle.
Tottahan me saimme omamme, kun istuimme hetken nätisti odottamassa.
Pelle esitteli meille mainion tähystyspaikkansa.
Kiipesimme porukalla sinne, ja ehdotin perinteistä kuorolaulantaa.
Pinja-systeri yhtyi mielellään lauluuni, mutta noita nuorempia poikia se ei oikein tuntunut kiinnostavan.
Kommentit