Aloin jo niin tottua siihen seuraelämään, että tuntuu hieman haikealta olla taas päivät pitkät Likka-äiskän kanssa kahdestaan.
Äiskäkin kun tahtoo ottaa levon kannalta varsinkin hellepäivät, niin ei hänestäkään paljon seuraa ole.
Oli se niin hauskaa, kun meitä pyöri tällainen porukka tuolla lattialla.
Eikä ulkonakaan tarvinnut yksin loikoilla.
Onneksi osa vieraista ehti olla hieman pitempään, jotta oli aina joku nukkuessakin käden ulottuvilla.
Vaikka oikeastaan....onhan se tosi tärkeää, että meillä äiskän kanssa on sentään toisemme täällä, jottei tarvi aivan yksikseen olla.
Kommentit