Arvaahan sen että mäkeemme oli tosi pitkä jono, kun sattui olemaan vielä laskiaisviikonloppu.
Turha minun oli edes pyrkiä sinne, kun tietysti kohteliaana poikana päästin vieraat edelle.
Tyydyinkin sitten seuraamaan sivusta noita hurjia mäkisuorituksia.
Sieltä tultiinki alas kaikilla mahdollisilla tyyleillä ja alustoilla, mitä vain meiltä löytyi.
Varminta oli pysytellä kauempana tällaisen syöksyjän tieltä.
Eikä tämäkään kyllä näyttäny kovin turvalliselta laskutavalta.
Eikä kaikille akropaateille riittäny istualtaan laskukaan.
Isännänki piti näyttää, kuinka hän uskaltaa tällaisella pappamallin laskurilla.
Sitten eivät malttaneet enää odotella vuorojaan, vaan pakkautuivat useampi samalle alustalle.
Ja tietysti sitä nojatuolimalliakin piti kokeilla.
Tämä näytti jo liian vaaralliselta, mutta hyvin näytti toimivan, kun taitoa ja tasapainoa riitti.
Ihmeesti Pinja-systerikin tyytyi seuraamaan kiltisti sivusta, vaikka on melkoinen tulisukka ja paimentaja.
MUTTA kun laskijat siirtyivät tuonne rantamäen puolelle, niin päätimme koiraporukallakin rynnistää sekaan. Tahdotteko nähdä, kuinka siinä kävi?
Kommentit