Kuv. Mikko Vares
Heti aamusta tuntui olevan jotain outoa ilmassa.
Lenkkipolun yllä pilvetkin vaikuttivat hyvin merkillisiltä. Taitaa olla myrsky tulossa.
Onneksi olemme jo melkein kotona.
Hei, miten tuo Eetu näyttää sulautuvan tuohon rakkaaseen sydäntyynyynsä?
Emäntääkin se näytti hymyilyttävän....Hei, oliko tuo sittenkin isäntä?
Tai...no nyt sillä kyllä onkin Eetun kuono?
Isäntä alkaa muistuttamaan ihmeesti Eetua. Niinhän sitä sanotaan, että omistaja muuttuu vähitellen koiransa näköiseksi.
Emäntä on tainnut katsella taas minua enemmän, kun kasvot ovat saaneet samaa väriä.
Mitenkähän minä kohta erotan, kuka meistä on kukakin?
Huh, nyt yhdennäköisyys on jo varsin kiusallista!
Hei, uskallanko minä enää katsella heitä... tai meitä ollenkaan?
Voi sentään, onneksi se oli vain outoa unta. Onkohan nyt ukkosta ilmassa, vai olenko syönyt jotain epäsopivaa?
Kommentit