Poikkesimme kananhakumatkalla myös Raahessa, kun kerroit Eve, että olit nähnyt siellä Repen näköisen linnun. Ei se Repe kuitenkaan voinut olla, kun se on vielä Tampereella odottelemassa suotuisia tuulia ja sopivaa hanhiparvea, mutta varmaanki Repen joku lähisukulainen.

Ei sitä kuitenkaan näkynyt ainakaan täällä museon rannassa, vaikka kuinka tarkkaan katselimme, ja hieman huutelimmekin.

Ne Pinja systerin kanat olivat muuten hyvin kohteliaita ja hyvätapaisia. Tulivat isännällekkin esittäytymään oikein kauniisti rivissä.

Siellä systerin luona oli oikein hauskaa, ja sattui muuan hassu kommellus minulle lampaidenkin kanssa, mutta siitä kerron sitten paremmalla ajalla. Nyt on ihan pakko palata noihin kanoihin. Ne meille tulevat pistettiin pahvilaatikoihin ja turvavöihin takapenkille.

Matkalla pysähdyimme myös eräässä toisessa paikassa, jossa autoon tuli kaksi koiraa. Ne toivat meille yhden salaperäisen näköisen pahvilaatikon.

Emme silloin tienneet, mitä laatikossa oikein oli, mutta nyt jo kyllä tiedämme. Huutelimme kuitenkin heille paljon kiitoksia.
Nyt olemme jo uusien tulokkaiden kanssa kotona, mutta kerron huomenna sitten lisää, jos jaksatte odottaa, koska nyt on aivan pakko mennä jo nukkumaan.