Nyt suuntasimme iltasella tuonne Merikylän kalasatamaan.
Isäntä meni kokeilemaan kalaonneaan tuonne kärjelle.
Me saimme jäädä emännän kanssa tänne turvallisemmalle alueelle nautiskelemaan kukkasista ja muusta kivasta.
Turvanarut piti olla varmuuden vuoksi paikoillaa, jotta emme pudonneet veteen näiltä jyrkiltä ratamilta.
Hieman pääsimme kuitenkin hetkeksi kahlailemaan tähän veneidenlaskupaikalle.
Eetu sanoi huomanneensa, että isäntä huiskutti meille kättä tuolta kalastuspaikaltaan. Minä en nähnyt aivan sinne asti.
Ihailimme myös noita sataman komeita kalastusveneitä.
Kiva on myöskin tuo taustalla näkyvä näköalatasanne, vaikka sinne emme nyt kuitenkaan kiivenneet.
Parin tunnin päästä isäntä sitten lopetti uistelemisen.
Eetu oli juossut vastaan saalista tutkimaan.
Minä taisin nukahtaa odotellessa ainakin hetkeksi, mutta onneksi herättivät sitten kotimatkalle auton kyytiin.
Kommentit